Rosa Meriläiseltä tuli luettua lyhyt kolumni jojolaihduttamisen ihanteista, eli siitä miten hauskaa on kun voi lihoa ja laihtua sesongeista riippuen. Meriläisen kolumnissa oli kuitenkin kysymys varsin pienestä lihomisesta ja laihtumisesta, mutta kolumni herätti yllättävän monissa lukijoissa lähes raivon eleitä. Miksi Meriläinen kirjoittaa taas siitä helvetin laihtumisesta, vaikka kaikki tietävät sen haitallisetkin vaikutukset ihmisiin.

Rosa Meriläinen kasvattaa kirjoituksellaan yhtä aitoa mielipidettä kuin siihen vastanneiden huoli tuntuisi olevan koko asian suhteen. Miksi molemmat ovat oikeassa? Itse veikkaisin kyseessä olevan se ironia feministin elämästä sellaisenaan, ja kuinka asioiden välillä jojoillaan jatkuvasti, miettien onko jokin feminismiin liittyvä asia huono vai oikea.

Onko se feminismin kannalta oikein että ajelen säärikarvani, saanko meikata jos siltä tuntuu, vai saanko olla meikkaamatta? Tärkein kysymys joka monilla herää on kuitenkin se, että onko hyvä asia jos nainen laihduttaa. Jos annan jostain näistä asiosta periksi niin voinko sanoa sen julkisuudessa ääneen? Sitähän siitä tietysti seuraa, että naiset taas kärsivät ja kokevat enemmän kauhuja elämänsä aikana, näiden omien päätöksieni tähden. Feminismijojoilu on kuitenkin tärkeä asia, josta pitäisi puhua enemmän, eikä aina vaan pakoilevaan sävyyn.

Rosa kirjoittaa suorituspaineisesta ihmisestä, ja siitä ilon tunteesta kun itsekuri pitää. Itse muistelen ilolla myös niitä hetkiä jolloin olen vastannut yhteiskunnallisiin odotuksiin, jotka omassa kohtuuttomuudessaan olen suorittanut selkä suorana - luovuttaen sieluni tietysti itse paholaiselle heti jälkeen päin.

Rosa Meriläisen kirjoittaessa nautinnosta joka syntyy, kun vähät välittää mistään ja antaa itsensä laihtua, niin itse tiedän, kuinka ihanaa se on kun voi akkalaumalle tokaista, että tulipa syötyä pari kiloa pullaa ihan vaan osoittaakseni patriarkaatille että olen vapaa nainen.

Itse kuitenkin Rosa Meriläisen kirjoituksesta huolimatta tiivistäisin laihduttamisen avaimen siihen feministiseen utopiaan, missä toteutuu steinilainen maksiimi vailla mitään ongelmia, eli ruoka on ruokaa on ruokaa.

Nykyajan äidit ovat toivottomia. Lasta aletaan suggestoida ja alistaa osaksi patriarkaalsta järjestelmää jo vauva-iässä. Jo pienestä pitäen lapsi erotetaan äidistä ja siirretään näin miesten kylmään yhteiskuntaa, jossa ei läheisyyttä tunneta ja kaikki kosketus (paitsi vanhan miehen ja lähes teini-ikäisen tytön välillä) on pahasta. Näin lapsi vieraantuu äidin positiivisesta energiasta. Lapsen ja äidin aurat eivät pääse koskettamaan ja lapsi alkaa hiljalleen vieraatua naiseuden positiivisesta voimasta.

Patriarkaatti ymmärtää, että tämä on välttämätöntä. Vain erottamalla lapset äideistään ja luomalla tyhjiö voidaan äidin positiivisten energioiden tilalle  tuoda patriarkaalisen maailman myrkky. Näin lapsi saadaan alistumaan osaksi miesten maailmanjärjestystä ja palvelemaan vain miehiä. Kun lapsi on tyhjä sisältä, on miesten helppo täyttää lapsen sielu mainonnalla, "koulutuksella" ja matematiikalla - siis alistamisen kielellä.

Miten tämä käytännössä tapahtuu? Tietysti lastenrattaiden avulla. Ne ovat kalliita, epäkäytännöllisiä ja aiheuttavat lapselle enemmän terveydellistä haittaa kuin tupakka ja roskaruoka yhteensä. 

Mutta silti jotkut hullut kirjoittavat tällaisia oppaita. Kirjoittaja oli varmaan vielä nainen...

Feminismi on, ja on aina ollut voimavara! Kuten kanssasiskot ovat huomanneet, sillä saavutettiin naisten yleinen äänioikeus, jota porvariston miehet meiltä naisilta panttasivat. Feminismi on ollut voimavara niitä sorrettuja naisia vastaan, joita kulmat, karmit ja ovet kolhivat, niitä jotka miesten noustessa jäävät lasikaton alle kitumaan, niitä jotka parisuhteessa kärsivät sovinistisesta ja patriarkaalisesta kohtelusta. Prostituutio ei ikinä ole vapaa valinta ja vaihtoehto! Parisuhteessa roolit tulisi kääntää ylösalaisin jotta myös miehet tuulettuisivat wanhojen aikojen ajattelusta. Internetissä naisen ääni kuuluukin vieläkin liian hiljaa, ja tämä blogi onkin yksi keino saada myös meidän sorrettujen ääni kuuluville, joita kuitenkin on puolet suomen kansasta! Naisen euro on vieläkin 80 senttiä! Meteliä onkin pidettävä, jotta myös naisen ääni saadaan kuulumaan päätöksenteossa. Vaikka hallituksessa onkin naisenemmistö niin silti he tyytyvät olemaan "kevyiden salkkujen äärellä"!! Ei Kiviniemi ole edes nainen, koska mitään feminismiä en hänen linjauksissaan ole nähnyt!

BLogini jatkukoon, sillä välin muistakaa kuunnella Anne Moilasen Tulta MUNILLE!! Ohjelmaa yleltä. Anne Moilanen ja Akuliina Saarikoski ovat aikamme suurimmat vapaustaistelijat kanssasiskot!